Kierrätystä on tehty varmasti niin kauan kuin ihmisillä on ollut erilaisia tavaroita. Ennen vain kierrätettiin pakosta, koska kaupoissa ei ollut mitään ostettavaa ja kaikki mitä omistettiin, piti käyttää useampaan kertaan, korjata ja muokata.
Teollistuminen ja yhteiskunnan kehitys ovat johtaneet siihen, että meillä kaikilla on ulottuvillamme tavarapaljous, jota emme ehdi mitenkään omassa elämässämme kuluttaa ja mikäli omat rahat eivät riitä kulutukseen, lainaamme lisää pankeilta ja muilta rahalaitoksilta miettimättä aina täysin sitä syytä, miksi ostamme lisää tavaroita tai muutamme isompaan ja uudempaan asuntoon.
Ihmisestä on tullut kuluttamisen orja ja jotta voisimme ja saisimme jatkaa kuluttamista edelleen, olemme sekä me, että markkinavoimat tuoneet sanan kierrätys uusiokäyttöön. Media unohtaa sen tosiasian, että vielä muutama vuosikymmen sitten kierrätys oli Suomessakin perheissä aika lailla pakollinen ja tavallinen kuvio. Aiemmin ei ollut saatavilla edullisia vaatteita loppumattomalla valikoimalla tai 30 eri maitolaatua kaupasta tai 40 eri muropakettia – tämä kaikki on johtanut siihen, että jokaisella meillä on kotona tavaroita, joita emme oikeasti tarvitse, joten oikeuttaaksemme lisäostaminen, olemme alkaneet trendimäisesti kierrättää.
Kuluttaminen pitää tehdä hyväksyttäväksi
Ennen kierrätys tarkoitti sitä, että kotoa ylimääräiseksi jääneet vaatteet ja tavarat vietiin esimerkiksi kirkon tai jonkin muun yleishyödyllisen yhteisön kirpputorille myytäväksi ja niistä saadut roposet menivät sitten edelleen vähempivaraisten avuksi, ruoka-avuksi tai joksikin muuksi. Jossakin vaiheessa me kuluttajat kuitenkin huomasimme, että kierrättämisessäkin voi ansaita ja siitä alkoi syntyä yksityisten omistamia kirpputoreja ja niille alkoi vähitellen ilmestyä myös täysin uutta tavaraa myyntiin. Ei ollutkaan enää kyse vain kierrättämisestä, vaan ansaitsemisesta.
Miksi sinä kierrätät?
Yleisin todellinen syy kierrättämiseen lienee se, että kotiin on vain kertynyt liikaa tavaraa ja siitä pitää päästä eroon. Eroon voi päästä joko lahjoittamalla tavarat esimerkiksi Facebookin välityksellä suoraan toisille ihmisille tai antamalla tavaransa erilaisiin hyväntekeväisyyskeräyksiin tai sitten laittamalla ne myyntiin kirpputorille tai nettiin. Mikä näistä on sinun tapasi? Tärkeintä lienee kuitenkin se, että käyttökelpoinen tavara ei päätyisi kaatopaikalle, vaan se saisi vielä jatkoaikaa.
Kuinka moni meistä sitten kierrättää oikeasti luonnon tai maapallon tulevaisuuden vuoksi? Tai kuka tekee sitä näennäisesti, mutta kuitenkin ajaa uudella SUV-autolla ja syö ravintolassa naudanpihviä? Jokainen meistä tekee oman elämänsä päätökset ja nykytilanne vastaa yhteiskuntamme kehityksen tilannetta, tilannetta, joihin monet kehitysmaat tavalla tai toisella pyrkivät – helppoon elämään, jossa kenenkään ei tarvitsisi tehdä ns. tylsiä ja raskaita töitä, jossa voi syödä mitä ja milloinka vain ja tehdäkin lähes mitä vain.
Tulevaisuutemme ja kierrätys
Kierrätykselle on omat sääntönsä. Meille on järjestetty kunnan puolesta paikat, minne viedä pahviroskat, lasit, muovit, paperit ja kunnallinen jätehuolto hakee kotoamme muut jätteemme. Jo se, että lajittelemme tämän mukaisesti kaikki omat jätteemme on iso asia kierrätyksen kannalta, mutta se vielä isompi asia liittyy kuluttamiseen ja se on vaikeampi. Meidän yhteiskuntamme rakentuu kasvun varaan, ja kasvu syntyy kuluttamisesta. Miten siis voimme jatkossa kehittyä eteenpäin, jos kuluttamista pitää vähentää ja sitä kautta murentaa nykymallisen yhteiskunnan edellytykset?
KO
